Eetu Heino – Minusta on tullut rehellisempi itseäni kohtaan

Olympiapaikkaa metsästävä Eetu Heino, 31, on jo päättänyt, ettei kansainvälinen kisaaminen jatku olympiakarsinnan jälkeen – kävi, miten kävi. Tulevaisuudessa Eetu haluaa kehittää suomalaista sulkapalloa ja seuratoimintaa.

Hallitseva miesten kaksinpelin suomenmestari Eetu Heino kertoo, että hän oikeastaan tavoitteli paikkaa jo Rion olympialaisista, mutta taloudelliset edellytykset eivät silloin antaneet periksi tarpeeksi mittavaa kiertämistä.

-Sillon se systeemi oli vähän erilainen. Oli hirveästi kisoja Afrikassa ja Amerikassa, mitä olisi pitänyt kiertää. Tokion olympialaiset on siis ensimmäistä kertaa tällainen kunnon satsaus, että tavoittelen paikkaa tosissani. Unelma olympialaisista syttyi oikeastaan vuoden 2012 Lontoon kisojen jälkeen. Olympialaiset on iso kisa. Se paikka sieltä on unelma ja tavoite, mutta suhtaudun niin, ettei se maailmaa kaada, vaikka en sinne pääsisikään.

-Lapsena seurasin olympialaisia telkkarista, mutta pääasiassa katsoin jalkapalloa. Sieltä on myös isoimmat idolit. Olen aina tykännyt Zlatanista. Ensimmäinen oikein elävä muistikuva penkkiurheilusta on ollut se, kun mä itkin tosi kovaa vuonna 1994 jalkapallon MM-kisoissa, kun Baggio ampu rankkarin yli maalin. Tunnekuohu vyöryi yli, vaikken edes ollut kovin iso Italia-fani.

Mikä ollut mieleenpainunein muisto sukkapallouralta tähän saakka?

-Isoin juttu oli varmaan se, kun 2010 pelasin ensimmäisen täyden kiertueen. Sitä ennen olin pelannut paljon kisoja, mutten ihan kokonaan kuitenkaan. Mulla meni aika hyvin ja mä nousin aika paljon maailmanlistalla. Sitten Vellu soitti mulle 2011 toukokuussa, että olet päässyt MM-kisoihin, että milloin sä haluat lähteä. Ei ollut pienintäkään aavistusta, että olin päässyt koko kisoihin. Olin ihmetystä täynnä, en ollut ajatellut koko asiaa ollenkaan.

Eetu on edustanut Suomea European Gameseissa kaksi kertaa.

-Se on pienempi kuin olympialaiset, kun siellä on vain Euroopan maat, mutta on ne olleet tosi hauskoja tapahtumia ja Suomen joukkueessa on ollut ihan loistava fiilis. Varsinkin tänä vuonna Minskissä meillä oli tosi hyvä fiilis koko Suomen joukkueessa.

Mikä on ollut paras saavutus pelaajanurallasi tähän mennessä?

-Kyllä se on se EM-pronssi, kun me otettiin miesjoukkueen kanssa Baselista, olihan se hieno saavutus ja ihan loistava fiilis oli pelata siellä.

Miten valmistaudut peliin?

-Mulla on tietyt rutiinit, lämmittelyt ja näin, mutta ei mulla mitään semmosia taikauskoisia juttuja ole, että jos en näitä tee, niin menee pieleen. Kuuntelen musiikkia, klassista rokkia eniten.

Minkälaiset asiat vaikuttavat siihen, että jaksat hyvin lähteä harjoituksiin ja edistyt hyvin?

-Syöminen ja nukkuminen on niin tärkeitä asioita, ettei monet ihmiset edes tajua sitä. Syön 3500-5000 kaloria päivästä riippuen ja aterioita on 6-7. Aiemmin nukuin 7,5-8 tuntia yössä, mutta nykyään yritän nukkua joka yö yli kahdeksan ja huomaan, että jaksan huomattavasti paremmin. Mieluummin lähemmäs yhdeksän tuntia.

Harjoitteletko ja kilpailetko yhtä mielelläsi, tai teetkö jompaakumpaa mieluummin?

-Kilpaileminen ja pelaaminen on kaikkein parasta. Sitä varten treenataan, että päästään kilpailemaan ja pelaamaan. En oo ikinä tykännyt kauheasti harjoittelemisesta, mutta mä tykkään voittamisesta.

Mikä on lempiharjoituksesi?

-Pelitreeni.

Mitkä ovat vahvuutesi kentällä?

-Takakentältä monipuolinen hyökkäys, All around -peli. Pitää vaan muistaa olla itse aktiivinen.

Oletko hyvä ottamaan pettymyksiä vastaan?

-Pessimisti ei pety, Eetu nauraa.

-Kyllä ne aina kirpaisee.Toiset enemmän, kuin toiset. Se riippuu häviöstä, joitain tappioita miettii oikeasti pitkään ja ne saattaa edelleen tulla mieleen, vuosienkin takaa. Tosia ei muista ollenkaan. Helpoin on hävitä silloin, kun on huonossa kunnossa ja saa oikein kunnolla turpaan, kun ei ole oikein lähtökohtaisesti oletettavaa, että voitat. Kirpeimpiä tappiota on tiukat häviöt hyvistä vastustajista, silloin kun sulla on oikeesti ollut mahdollisuus viedä se peli.

Nimeä valmentaja, joka on vaikuttanut kasvuusi urheilijana kaikkein eniten.

-Timo Koljonen, se on ollut mun nuoruuden valmentaja ja edelleenkin ollaan paljon yhteydessä. Kyllä hän on opettanut paljon kentällä ja sen ulkopuolella. Hän on selvästi eniten vaikuttanut. Hän on valmentajana tiukka, mutta reilu ja hyvä tuntemaan ihmisiä. Tietää milloin voi kiristää, mutta tunnistaa myös sen, milloin ei ehkä kannata.

Mikä huippu-urheilijan arjessa on parasta ja mikä haastavinta?

-Parasta on voittaminen, mutta jos ajatellaan isossa kuvassa, niin on se, että olen saanut todella paljon ystäviä eri puolilta maailmaa. Haastavinta on se, että matkustaminen on tosi kuluttavaa ja on rankkaa yrittää olla joka päivä parhaimmillaan. Siihen tarvii tukea ja valmentajalta ymmärrystä siihen, että joskus tarvitsen löysääkin. Tää homma antaa myös tosi paljon. Liian usein urheilusta annetaan sitä kuvaa, että se on niin kun uhrauksia ja rankkaa ja näin. Kyllä se selvästi enemmän antaa.

Miten monta matkapäivää tulee olympiakarsinnan aikana?

-Emmä edes viitsi laskea, kun puhutaan niin paljon ilmastosta sun muusta. Tulee vaan paha mieli, mutta suunniilleen 180.

Reissuilla saan ajan kulumaan, kun luen ja kuuntelen musiikkia. Luen tosi laidasta laitaan kirjoja, Kalle Koljosen kanssa meillä on kirjavaihto. Että kun kirjat loppuu, niin vaihdetaan päittäin. Tein sitä aiemmin jo Ville Långin kanssa.

Montako kertaa viikossa treenaat?

-Jos olen koko viikon Suomessa niin 12 kertaa. Siitä on kuusi lajia ja muu on punttia, pyöräilyä ja huoltavaa. Lisäksi valmennan pari tuntia viikossa.

Onko sulla paheita?

-Härnään veljeni avovaimoa Jessicaa.

Mitä tavoitteiden asettaminen ja niiden toteuttaminen merkitsee sinulle urheilijana?

-Totta kai tavoitteita asetetaan ja niihin pyritään. Tehdään kaikki niitten eteen, kyllä se merkitsee paljon, mutta siinä pitää myös muistaa se, että jos niihin ei pääse niin se ei ole kuitenkaan maailmanloppu, sen takia pitää asettaa useita erilaisia tavoitteita.

Pelaajien onnistumista mitataan usein vain kisamenestyksellä. Millaisista asioista itse huomaat, että olet kehittynyt?

-Kisat on ulkoinen mittari, jonka muut on asettaneet. Sun pitää itsekin tiedostaa se, että oletko kehittynyt. Välttämättä ne kisatulokset ei tule heti. Kyllä sen aika hyvin tuntee. Kyllähän se valmentajan palaute on siinäkin tärkeä.

Millainen minäkuvasi on ja onko se muuttunut vanhetessa?

-Se on muuttunut hyvin paljon. Oon oppinut tuntemaan itseni paremmin. Siihen on auttanut hyvin paljon Lauri Valli, joka on ollut mun henkinen valmentaja. Siitä me lähettiin liikkeelle, itsensä tuntemisesta ja minäkuvasta. On se muuttunut huomattavasti. On myös sitä kautta, kun on oppinut tuntemaan itsensä paremmin. Musta on tullut rehellisempi itseäni kohtaan.

Minkälaista fysiikkatreeniä sulkapalloharrastajan kannattaa erityisesti tehdä lajin lisäksi?

-Itse olen tehnyt paljon hyppynarua Teguhn kanssa. Meillä on niin kokonaisvaltainen laji, ettei siinä voi oikein mitään osa-aluetta jättää huomiotta. Mutta hyppynaru on loistava.

Oma suosikki treeniliike?

-X-asennon lepo, Eetu nauraa.

-Olen aina kyykännyt tosi paljon ja tykkään pyöräillä.

Eetu kertoo, että hyvinvoinnin kannalta hänelle tärkeimpiä ovat perhe, ystävät ja koti. Hänen vinkkinsä junnupelaajille on kuitenkin intohimopainotteinen.

-Rakasta sitä mitä teet! Väkisin ei kannata. Lajista pitää jäädä enemmän käteen, kuin mitä se ottaa.

Ehditkö koskaan vain istua alas ja rentoutua? Mitä teet silloin?

-Pelaan golfia ja pleikkaria sekä katson jalkapalloa.

Mitä haluat tehdä urheilijauran jälkeen?

-Aikaisemmin ajattelin, etten halua jäädä lajin pariin, mutta kyllä mä nyt olen miettinyt, että haluan kehittää suomalaista sulkapalloa ja seuratoimintaa. Nuorten valmentamista erityisesti.

Nimeä kaksi harrastustasi tai intohimoasi urheilun ulkopuolella.

-Pizza ja mökkeily.

Kuvaile itseäsi kolmella sanalla.

-Hauska, viekas ja avulias.

Nimeä yksi henkilö tai taho jota seuraat somessa ja kerro miksi.

Zlatania. Se on kova jätkä.