Tanskassa pyritään huipputason tekemiseen – yhdessä

Tokyo Team -pelaajat Eetu Heino, Kalle Koljonen, Airi Mikkelä sekä maajoukkuepelaaja Iikka Heino matkasivat kauden toiselle leirille Tanskaan päävalmentaja Anu Niemisen johdolla.

Suoraan Tanskan kisasta jatkunut leiri oli kolmipäiväinen ja sen aikana pelaajat saivat sparria moneen asiaan. Uusia vastustajia, erilaista treeniä ja huipputason tekniikkavalmennusta.

Tanskan maajoukkueen tekniikkavalmentaja Lian Ying Zhangin tervehti sekä valmentajaa että pelaajia hymyssä suin ja heti halaten. Hän vieraili hiljattain myös Suomessa Huippuvalmentajakoulutuksen toisella lähijaksolla.

-Rakastin tulla Suomeen ja tavata teidän valmentajia. Kaikki olivat niin mukavia ja kiinnostuneita oppimaan. Tulen takaisin koska tahansa, hän huikkasi.

Lian on itsekin entinen pelaaja, mutta suhtautuu varsinaiseen pelaajauraansa vähätellen.

-Olin aikanaan aika lähellä silloisten huippupelaajien tasoa, mutta en koskaan varsinaisesti mikään huippu kuitenkaan. Hävisin fyysisiltä ominaisuuksiltani aika monelle.

Lian kokee löytäneensä oikean tien valmentamisesta, joka täyttää lähes hänen koko elämänsä.

-Haastavinta sulkapallon valmentamisessa on saada pelaaja vastaanottavaiseen tilaan. Sellaiseen, jossa he haluavat oppia uutta ja kehittyä – silloin on helppo opettaa mitä tahansa, mutta toimintaympäristön pitää olla vastaanottavainen. Pelaajan pitää tulla kentälle niin että hän haluaa kehittyä. Se into valmentajan on sytytettävä.

-Kaikkia huippupelaajia, joita olen valmentanut yhdistää se, että heitä on helppo valmentaa. Esimerkiksi Poul-Erik Høyer Larsen, Thomas Lund, Peter Rasmussen, Victor Axelsen ovat sellaisia. Valmentajana kerron mitä tehdään ja he tekevät sen treenin niin hyvin, kuin osaavat. He eivät koskaan tuo harjoituksiin omia toiveitaan tai sano, että haluan treenata jotain tiettyä asiaa. Ainoastaan silloin, jos he ovat loukkaantuneita ja heillä on jotakin asioita, joita he eivät sillä hetkellä kykene tekemään, he kertovat sen. He luottavat valmentajan näkemykseen siitä mitä ja miten treenataan.

Mikä on suurin ero teknisessä osaamisessa, jos verrataan tanskalaisia ja suomalaisia pelaajia?

-Suomalaiset pelaajat haluavat treenata todella kovaa, mutta sen tuoksinnassa missataan paljon tekniikkaa. Heillä on monet tekniset asiat periaatteessa hallussa, mutta viimeistely puuttuu ja sitä tarvitaan, jos haluaa todella huipulle. Tarkkuutta ja pyrkimystä erinomaiseen tekniikkaan. Jos ajatellaan että 10 000 kertaa täytyy harjoitella jotakin yhtä teknistä asiaa, jotta se alkaa sujua, niin suomalaiset helposti ajattelevat, että jos saa jonkun asian suoritettua, se oli tarpeeksi hyvä. Pyrkimystä täydellisyyteen ja tarkkuuteen tarvitaan lisää. Sitä aikaa, joka täydellisen tekniikan hiomiseen tarvitaan, ei kannata laskea. Se voi olla 10 000 toistoa tai 100 000 toistoa, mutta kun osaat jonkun asian täydellisesti, takaan että huomaat sen ja sen jälkeen se on vahvuutesi pelaajana.

-Mielestäni suomalaisten huippujen vahvuuksia on se, että he ovat todella keskittyneitä. Suurin yksittäinen tekninen ero on kuitenkin siinä kohtaa, kun maila osuu palloon. Ajoitus! Mailat ovat kehittyneet niin paljon, että tarvittava tekninen osaaminen on myös muuttunut siihen suuntaan, että tehdään yksinkertaisemmin ja nopeammin asioita, mutta koko ajan kurinalaisesti. Vanhaa tekniikkaa, joka perustui esimerkiksi painaviin mailoihin, ei voi enää käyttää. Tai ainakaan sillä ei pärjää, Lian miettii.

Päävalmentaja Anu Nieminen asui aktiiviuransa aikana ja jälkeen toista vuosikymmentä Tanskassa ja pyöritti siellä omaa valmennuskeskusta. Hän toimi myös Lillerödin junioreiden päävalmentajana ja aikuisten ykkös- ja kakkosjoukkueen valmentajana.

-Juuri tämä pyrkimys erinomaisuuteen tekniikan tekemisessä, mutta myös kaikessa muussakin harjoittelemisessa on yksi niistä asioista, mitä olen halunnut tuoda Suomeen. Toivon, että sen eteen tehtäisiin meillä enemmän töitä, Nieminen kommentoi.

Nyt tietysti kiinnostaa tietää, kellä Lianin mielestä on paras tekniikka koko maailmassa?

-Poul-Erik Høyer Larsenilla, Victor Axelsenilla ja Kento Momotalla! Kun katson heidän pelaamistaan, olen todella onnelinen näkemästäni, hän päättää.

Pelaajat vierailivat leirin aikana myös Brøndbyssa, jossa he pääsivät mm. Jesper Hovgaardin valmennukseen. Hovgaard on valmentanut Tanskan maajoukkueen lisäksi Ranskan maajoukkuetta.

-Kolme vuotta Ranskassa osoitti minulle sen, kuinka valtavan erilainen kulttuuri meillä on tanskalaisessa sulkapallossa Ranskaan verrattuna. Pelin kokonaisvaltainen ymmärtäminen ja se taso, jolla teemme asioita täällä on upealla tasolla. Lajikulttuurisesti nämä kaksi maata ovat valovuosien päässä toisistaan. Teemme asiat Tanskalla erilaisella finessillä. Olemme niin ylpeitä tästä lajista ja siitä, että sulkapallokulttuuri täällä koskettaa pelaajien ja valmentajien lisäksi muita sidosryhmiä, kuten pelaajien perheitä, hallintoa ja vapaaehtoisia. Tanskalaisessa lajikulttuurissa pyritään huipputason tekemiseen, mutta silti olemme yhtä isoa perhettä, jossa työskennellessä kokee koko ajan saavansa tukea ympäriltä. Haluamme kehittää yhdessä tätä lajia, Hovgaard kertoo.

-Huippuvalmentajakoulutuksessa juuri kerroin, että minusta olisi hienoa, jos saataisiin Suomeen enemmän juuri yhdessä tekemistä ja sitä, että meillä kaikilla olisi valmentajina sama tavoite. Tekisimme yhdessä töitä sen eteen, että suomalaiset sulkapalloijat pärjäisi hyvin maailmalla, Anu Nieminen kertaa.

-Suomalaisten huippupelaajien on tärkeää käydä välillä ulkomailla leireillä ja nähdä erilaista treenikulttuuria ja lajikulttuuria on se sitten Tanskassa tai jossain muualla maailmassa. Se antaa omaan treenaamiseen uutta puhtia ja avartaa omaa näkemystä siitä, millä tavalla tätä voisi ja pitäisi tehdä, hän päättää.