Saara Hynninen ja Nella Nyqvist – Henkinen vahvuus yhdistää meitä

Valmentaja Saara Hynnisen pelaajanpolun alkutaival eteni suurin piirtein samoin askelin, kun nyt huippulahjakkaan tyttären Nella Nyqvistin.

-Olin nuorena hyvä samoin kuin Nella, mutta siihen aikaan minulla ei myöskään ollut kauheasti omanikäisiäni vastustajia. Treenasin ja pelasin lähes aina vanhempien pelaajien kanssa, kuten myös Nella tällä hetkellä. Tyttöjen määrä  suomalaisessa sulkapallossa on aina ollut heikko. Tytöt useammin helposti hakeutuvat joukkuelajien pariin, haluavat kuulua ryhmään. Tytöille on myös yleensä korkeampi kynnys lähteä mukaan kilpailemaan. Pitää olla henkisesti aika vahva, kun kuitenkin aluksi enemmän tulee häviöitä, kuin voittoja, Saara kuvaa.

Nella hämmästyy vieressä ja toteaa, että hänelle kilpailemaan lähteminen ei ollut kovan kynnyksen takana.

-Olen hyvä ottamaan pettymyksiä vastaan, hän toteaa.

-Nella on pelannut kuusivuotiaasta saakka kisoja ja saanut ensimmäiset vuodet niin hudaa, että on varmasti oppinut ainakin häviämään. Ekat pari vuotta meni niin, että et voittanut ketään koskaan, Saara naurahtaa.

Nella nyökkää päättäväisesti.

-Mä vaan jatkoin ja tsemppasin itteäni niin, että kyllä tää vielä toimii, hän hymyilee.

Samankaltaisuuksia pohtiessaan Saara kertoo, että oli myös itse pienikokoinen.

-En voittanut fyysisellä voimalla tai isolla koolla. Nella on minua vielä reilusti pienempi kyllä. Tekniseltä taidoltaan Nella on paljon taitavampi, kuin mitä olin itse koskaan. Olen enemmän ollut hyvällä fysiikalla ja perusvarmoilla lyönneillä pelaava. Mentaalisella puolella ollaan molemmat oltu vahvoja aina. Hyvin semmosia järjestelmällisiä ja suunnitelmallisia. Normiarki ja treenaaminen sujuu tosi hyvin yhdessä. Ollaan aika tarkkoja ja halutaan, että asiat menee tiptop, toisin kuin meidän mieskunta. Täysin jakautunut tämä meidän perhe siltä osin, Saara kuvailee.

Saara Hynninen voitti omalla pelaajaurallaan muun muassa neljä kertaa suomenmestaruuden naisten nelinpelissä, mutta vastaus pelaajauran mukavimmista muistoista on ehkä hiukan yllättävä.

-Kasvattiseurani Drive järjesti aikanaan tosi hienona kesäleirejä. Olin varmaankin seitsemänvuotiaana ensimmäistä kertaa mukana. Leirit olivat tosi kivoja, mukana oli kaikenikäisiä pelaajia ja perheitä. Drivessa oli silloin ihan huippu juniori- ja kilpatoiminta. Seurassa oli lähemmäs 10 oman ikäluokkansa huippupelaajaa ja lisäksi aikuisten Suomen mestareita. Se oli mulle erittäin hyvä kasvattiseura. Pääsin siellä pelaamaan aina paljon vanhempia ja parempia vastaan, mikä oli kehittävää. Niistä hetkistä on jäänyt parhaat muistot, hän kertoo.

-Seuramme aikuiset miespelaajat käyttivät usein oman treeniaikansa minun sparraamiseen ja auttamiseen, tästä olen heille kiitollinen. Tällaista samanlaista apua ja tukea tarvitsisivat myös tänä päivänä meidän nousevat junioripelaajamme.

Saara kertoo, että nuoren pelaajanalun tavoitteet olivat hellyyttävän utopistisia.

-Maailmanmestaruudet ja olympiapaikat ja kaikki mahdolliset junnu SM-voitot ja aikuisten SM-voitot. Tavoitteet kuitenkin muuttuivat tosi nopeasti sitten, kun realiteetit tulivat vastaan. Ymmärsin, että tämä ei ehkä olekaan laji, josta saisi elannon ja pitäisi lähteä lukion jälkeen heti ulkomaille. Oma taloudellinen tilanne ja perheen tilanne ei siinä vaiheessa valitettavasti mahdollistanut sitä. Siirryin sitten hyvin nopeasti satsaavasta pelaajasta opiskelijaksi, joka pelaili siinä sivussa. Aika monelle hyvälle pelaajalle Suomessa käy niin.

Ensimmäisen kosketuksen valmentamiseen Saara sai 14-vuotiaana.

-Kävin silloin ekan valmennuskoulutuksen ja olin joinain iltoina apuvalmentajana BC Hanhensulan treeneissä. Tienasin valmentamisella pientä taskurahaa, en silloin vielä lainkaan ajatellut, että alan ammatikseni valmentamaan. Lukioaikana vedin paljon tunteja iltaisin omien treenien lisäksi. Lukion jälkeen lähdin opiskelemaan liikunnanohjaajaksi ja itse asiassa ajattelin, että siitä tulee mun työ ja muutaman vuoden olinkin enemmän poissa sulkispiireistä. Jotenkin tänne tuli kuitenkin palattua takaisin, hän kertoo.

Saara toimii HBC:ssä päätoimisena valmentajana sekä liittoryhmävalmentajana.

-Kaikki arkipäivät olen iltapäivästä iltaan hallilla ja usein kisoissa viikonloppuisin. Tämän lisäksi vedän muutamia jumppatunteja viikossa. Suunnittelutyöhön menee nykyään paljon vähemmän aikaa, kuin ennen. Hyvä runko auttaa suunnittelussa ja silloin aikaa ei mene samalla tavalla. Silloin kun aloitin saatoin käyttää kolme tuntia aikaa yhden tunnin suunnittelemiseen. Sitä stressasi niin paljon, että mitä tekee. Tietenkin valmentajana menee aikaa myös seuran muihin asioihin, kuten ilmoittautumisiin, leireihin, kisamatkoihin. Etsin pelaajille oikeat ryhmät ja teen treeni- ja valmennusohjelmia. Valmentajan työ on paljon muutakin kuin kenttävalmennusta, se on asia mikä usein unohtuu, kun puhutaan, vaikka työtunneista.

Onko jokin ikäryhmä sinulle valmentajana mieluisin?

-Minulla on onneksi niin hyvä tilanne, että saan vetää kaikkien ikäryhmien pelaajia. Mun mielestä se on hirveen kiva just niin. Jos joku pitää valita niin ehkä kuitenkin tuntuu, että junioreille on aina enemmän annettavaa ja he ei ole vielä valmiita pelaajia, niin tykkään ikäryhmistä 13-17. Sen ikäisille pystyy kuitenkin saamaan vielä niin paljon uutta asiaa perille. Sulkapallo on todella tekninen laji. 13-15 ikäryhmien kohdalla pitäisi keskittyä siihen aivan älyttömästi. Ajaa sisään kaikki lyönnit.

Onko oman tytön valmentaminen erilaista kuin muiden?

-Nellasta ei pitänyt tulla sulkapalloilijaa, oltiin vahvasti sitä mieltä, että kun itse lopetettiin ja tiedettiin, miten vaikeaa sulkapallossa ylipäätään on tulla kauhean hyväksi tai saada tästä ammattia niin ehkä toivottiin hänelle jotain muuta tietä. Laji itsessään on tosi kiva. Mutta kai se oli aika luonnollinen siirtymä lopulta, kun Nellakin oli viikon vanhana ensimmäistä kertaa hallilla ja siinä se on roikkunut sitten aina mukana pakostakin.

-Sanoisin, että on toki erilaista valmentaa omaa lasta. Välillä tuntuu, että omalle lapselle on paljon helpompi hermostua, kuin muille pelaajille. Kisatilanteessa voi  myös olla vaikeaa, kun on oma äiti antamassa neuvoja, hänelle on huomattavasti helpompi kiukutella, kuin ”vieraalle”.  Tästä syystä olen yrittänyt pysyä Nellan valmennuksessa vähän taka-alalla ja antaa hänelle tilaa.  Kisoissa en juurikaan ole valmentanut Nellaa, tästä ovat huolehtineet muut seuramme valmentajat.  Omalta lapselta on myös helpompi treenitilanteessa vaatia enemmän, kun tietää ja tuntee ilmeet ja eleet niin paljon paremmin.

Nella nyökyttelee vieressä.

-Se on hyvä systeemi näin.

-Kun tuntee oman lapsen ja osaa lukea, että milloin on väsynyt ja milloin on jokin muu huoli, niin on helpompi vaatia vähän enemmän ja taas toisinpäin höllätä lisää.

Saara toimii myös liittoryhmävalmentajana U17-ikäluokassa. Millaiset asiat suomalaisilla sulkapallojunnuilla on kunnossa ja missä asioissa on erityisesti parantamista?

-Hyvinvointivaltiona meillä toimii puitteet loistavasti. Perheiden ja valmentajien tuki ja seurayhteisö on varmasti kaikki hyvin hallussa. Mutta sitten jos mietitään sitä, että haluttaisiin pärjätä kansainvälisesti, eikä vain Suomessa, niin treenimäärät ovat jo ihan nuoresta iästä aivan liian pieniä. Meillä jäädään ihan älyttömästi jälkeen muiden maiden pelaajia. Tavallaan jos ei ajoissa totuta siihen, että harjoitellaan paljon, se on vaikea korjata teini-iässä. En tarkoita sitä, että vedetään itsensä piippuun ja ollaan 12-vuotiaina ihan rikki. Meillä vanhemmat ehkä vähän pelkää sitä, että voiko mun lapsilla nyt olla kolme harjoitusta viikossa, kun se on niin paljon. Se on oikeasti tosi vähän ja se on yksi isoimpia asioita tällä hetkellä, missä mennään metsään. Lasten ja nuorten liikuntamäärät ylipäätään on laskeneet tosi paljon. Jos sä et opi sitä lapsesta asti, että mikä on se liikunnallinen elämäntapa, niin aika vaikea sitä on kuroa kiinni 15 vuotiaana, Saara kertoo.

-Toinen asia on tekninen osaaminen. Meillä ollaan tosi paljon jäljessä jo 13-15 vuotiaissa siinä, että mitä lyöntejä osataan ja tekninen taitaminen on valitettavasti heikolla tasolla. Herkkyyskaudet on nimenomaan 11-, 13-, 15-ikäisinä ja siinä kohtaa pitäisi tehdä ihan älyttömästi tekniikkaa. Jos sulla on siinä kaksi treeniä viikossa, niin et sä saa sitä pakettia kasaan.

-Kolmantena asiana nostaisin vielä esille vaatimustason. Uskalletaan vaatia itseltämme valmentajina ja pelaajina enemmän ihan viikottaisessa tekemisessä ja tehdään asioita enemmän yhdessä yli seurarajojen.

Mikä on parasta ja pahinta valmentajana toimisessa?

-Pahinta on kamalat työajat ja se, että aina oletetaan, että sä venyt joka suuntaan. Parasta on tää koko juttu, että sä pääset auttamaan pelaajia ja näet miten ne tekee paljon töitä ja kehittyy ja oppii juttuja. Se on ihanne tilanne, jos sä saat seurata jonkun pelaajan kehitystä läheltä, vaikka seitsemänvuotiaasta aikuisuuden kynnykselle. Se on ihan mahtavaa saada kulkea siinä matkassa mukana, vaikka se oma rooli tietenkin muuttuukin siinä ajan kanssa. Kiinnyn ihan älyttömästi pelaajiin, vaikka joku voi ajatella, että se on huonokin juttu, mutta jotenkin mä olen itse siihen hommaan aina niin sitoutunut, että kyllä niistä tyypeistä tulee tosi tärkeitä.

Mikä lyönti on sulkapallossa vaikein opettaa?

-Meillä puhutaan aina siitä, että jollain on hyvä tatsi. On olemassa pelaajia, jotka selvästi osaa käsitellä palloa heti kun ne tulee hallille ja esimerkiksi verkkolyönneissä puhutaan rullareista ja siitä, että saat pallon pyörimään. Se on asia, mitä on mun mielestä hirveen vaikea opettaa. Se on asia, jota on joillain henkilöillä ikään kuin luontaisesti ja ne joilla ei sitä ole joutuvat tekemään sen eteen paljon työtä. Ei sen oppiminen mahdotonta kuitenkaan ole.

-Mulla on se tatsi, Nella huikkaa vierestä.

Mitä tavoitteiden asettaminen ja niiden toteuttaminen merkitsee sinulle valmentajana?

-Erittäin paljon. Ilman tavoitteita ei voi tulla tuloksia ja ei voi oikein säilyä se motivaatiokaan. Mun mielestä on tosi tärkeää asettaa erilaisia tavoitteita. Kisatavoitteet on yksi, mutta niitäkin pitää jo kauden aikana olla erilaisia. Kaudelle voi mahtua kaksi isompaa kisatavoitetta ja ne muut siinä matkalla voi olla treenikisoja. Sitten voi olla lyöntitavoitteita, että sulla on vaikka kesän aikana tavoitteena oppia leikatut lyönnit. Voi olla päänahkatavoitteita, sulla on pelaaja, jota sä et oo voittanut aikaisemmin ja sulla on tavoitteena seuraavalla kaudella ottaa voitto siitä. Tavoitteet on koko kehittymisen ydin juttu.

Mitkä oheisharjoitteet sopivat mielestäsi parhaiten sulkapalloilijalle? Mitä fyysisiä ominaisuuksia tulee kehittää?

-Nykypäivänä sulkis on erittäin kova peli, jos miettii vaikka naisten singeliä ja katsoo matsien kestoa, niin nehän on aivan valtavia. Lajina sulkapallo on haastava sinänsä, että vaaditaan hyvää tekniikkaa, samalla voimaa, nopeutta ja nopeuskestävyyttä. Kaikkia ominaisuuksia pitäisi samaan aikaan pystyä harjoittamaan. Jos miettii nyt vaikka voimaharjoittelua, niin punttisaliharjoitteet, mäkiloikat, portaat. Hyppynaru on kimmoisuuden treenaamiseen erittäin hyvä. Erilaiset nopeuskestävyys treenit, kuten vedot ja intervallijuoksut. Kaikkea pitää tehdä. Pitää olla liikkuva ja pitää olla hyvä koordinaatiokyky, mutta ne on enemmän sellaisia yleisiä ominaisuuksia, joita on kehitetty jo nuoresta asti.

-Itse ajattelen, että fysiikkatreenejä on monella 13-17-ikäluokan junnulla liian vähän. Pelkkä lajitreeni on hyvin kuormittavaa. Oikein tehdyllä fysiikkatreenillä kroppaa rakennetaan pikkuhiljaa ja se tulee kestämään harjoittelua myöhemmällä iällä. Fysiikkatreeni on myös vammojen ehkäisyn kannalta tosi tärkeää.

Saara kuvaa, että valmentajana hän pyrkii aina parhaaseen lopputulokseen riippumatta siitä onko valmennettava kilpa- vai harrastepelaaja.

-Haluan pystyä tarjoamaan kaikille mahdollisimman hyvät avut ja auttaa siinä, mitkä heidän omat tavoitteet on. Nellan suhteen toivon, että olisi mahdollista tarjota ne puitteet siihen treenaamiseen kansainvälisellä tasolla, jos hän sitä tosissaan haluaa, ettei hänen pelaajauransa kaatuisi taloudellisiin haasteisiin.

Äitienpäivää vietetään sunnuntaina 12.5, mutta Saaran löytää silloinkin hallilta.

-En ole toivonut lahjaksi yhtään mitään. En varsinaisesti ole mikään lahjaihminen, mutta omatekoiset kortit on aina kivoja. En tykkää muutenkaan ylimääräisestä tavarasta yhtään, meillä ei montaa ylimääräistä tavaraa ole kotona.

Nella purskahtaa nauruun.

-Meillä ei oo missään mitään. Ihan tyhjä koko koti!

-No ei nyt ihan sentään.

-Äitienpäivät menee yleensä halleilla, niin kuin tänä vuonnakin. En edes muista, koska olisin ollut kotona äitienpäivänä, mutta jos saisin viettää äitienpäivän toiveitteni mukaan, niin nukkuisin pitkään ja tekisin jotain lungia jumppaamista ja jotain sellasta kivaa. Söisin hyvää ruokaa.

Millainen äiti olet?

-Huolehtivainen, en hössö kuitenkaan. Tasapuolinen ja oikeudenmukainen. En mikään hirveä hömppäilijä. En semmoinen, joka on joka paikassa pussailemassa ja halaamassa.

Nella kuuntelee äidin ajatuksia valmentamisesta tarkkaavaisena.

-Lajivalinta ei ollut ihan selvä minulle kuitenkaan aina. Olen harrastanut jalkapalloa, telinevoimistelua ja yleisurheilua aiemmin. Nyt olen sulkiksen lisäksi punttikoulussa, joka on ohjattu punttisalitunti lapsille, se on osa treeniohjelmaani, siis oheinen, Nella kertoo.

Nella harjoittelee keskimäärin 18-19 tuntia viikossa. 6 lajitreeniä ja 4 fysiikkaa.

-Se tuntuu sopivalta määrältä mulle.

Kuvaile sulkapalloa lajina kolmella sanalla?

-Se on hauskaa, rankkaa ja jännittävää. Kisatilanne on aina jännittävä.

Mitkä ovat vahvuuksiasi pelaajana?

-Olen nopea liikkuja kentällä ja minulla on varmat ja hyvät lyönnit.

Mitä haluaisit vielä erityisesti kehittää?

-Hämättyjä lyöntejä, kuten viiytettyjä cleareja. Lisäksi backhandia, mutta siitä ei saa puhua, ettei kukaan ala lyömään mulle sinne, hän nauraa.

Onko sinulla esikuvia sulkapallossa?

-Espanjalainen Carolina Marin, koska hän on tosi hyvä ja vasenkätinen niin kuin minäkin.

Mikä on tähän mennessä paras saavutuksesi pelaajana?

-Omasta mielestäni Swedish Youth Gamesin voitto viime syksynä.

Mistä unelmoit pelaajana?

-Haluan päästä pelaamaan isoihin koviin kisoihin.

Mikä pelimuoto on suosikkisi?

-Kaksinpeli, koska siinä saa pelata yksin. Saa päättää mitä tekee. Yksin kentällä oleminen ei jännitä muuten, kuin silloin, jos on ulkomailla ja pitää pärjätä enkun kielellä. Se on paha.

Miten valmistaudut kisoihin?

-Teen kisoihin valmistavat treenit ja syön hyvin ja nukun hyvin. Normaaleista treeneistä ne eroaa siten, että en tee tosi kovaa treeniä. Harjoittelen lyhyemmin ja terävämmin. Jos on peruskisa, niin silloin treenaan normaalisti ja jos on joku tosi iso kisa, niin sitten kevennän. Kun menen ulkomaille kisoihin niin yritän vielä vähän enemmän terästäytyä.

Millainen on hyvä valmentaja?

-Semmonen, joka opettaa hyvin. Kannustaa ja pitää kovaa kuria. Parhaat valmentajat on sitä, eikä vaan jompaa kumpaa Ei ole liian löysä ja tietää lajista paljon.

Miten huolehdit palautumisesta?

-Syön ja nukun hyvin.

Mitä teet vapaa-ajalla?

-Teen kouluhommia aika paljon ja välillä olen kavereiden kanssa. Leikin meidän koirien kanssa.

Millainen äiti Saara on?

-Mukava, hauska ja huolehtivainen. Meillä pitää aina siivota omat jäljet.

-Sä kiität mua aikuisena siitä, että olet oppinut siivoamaan, Saara huikkaa.

-Okei.

Jos voisit antaa äidille äitienpäivälahjaksi mitä tahansa, mitä se olisi?

-Antaisin äidille oman jumppasalin, jossa olisi kaikki hienot laitteet ja kahvila, jossa olisi vaikka sen oma smoothiebaari. Se voisi pitää sen omia jumppia siellä.

TEKSTI ANNIKA GRAHN
PELIKUVAT ANTTI NIKKANEN